Valkoinen betoninen sikin sokin rakennettu kreetalainen rantakylä kuumasti porottavan auringon alla ei minua yhtään ilahduttanut, kun työnantajani minut sinne lähetti matkanjohtajaksi juhannuksena 1980. En edes kuvitellut viettäväni Hersonissosissa koko kesää. Saari kuitenkin valloitti minut kuten se on valloittanut monet valloittajansakin, rakastuin, kotiuduin ja aloin opetella saaren tavoille. Sukelsin syvemmälle kuin olin aikonut. Nyt paluulento on jo viivästynyt kymmeniä vuosia.

Mies tutustutti minut oliiviöljyyn, puutarhuri ja oliivinviljelijä kun oli. Hän toi lahjaksi öljypullon, josta en liiemmin innostunut. Piilotin sen siivouskomeron perimmäiseen nurkkaan, jonne sen unohdin. Eräänä iltana mies halusi laittaa ruokaa. Nolona kaivoin pullon esille. Olen kotoisin Varsinais-Suomesta maitotilalta, jossa voita ei säästelty ja ranskalainen keittokirja kulki aina mukana matkalaukuissani. Öljyyn totuttelin vasta kun olimme perustaneet perheen ja tehtäväkseni tuli talvisaikaan mieheni ja hänen työparinaan olleen veljensä aterioiden valmistaminen.

Silloinen mieheni Makis ja lapsenlapseni Alex etsivät etanoita oliivitarhastamme
Silloinen mieheni Makis ja lapsenlapseni Alex etsivät etanoita oliivitarhastamme.
Kreetalla sydäntauteja tuskin tunnettiin. Käyttämäni margariini vaihtui omien puiden oliiviöljyyn.

Talvisaikaan luin vanhoja suomalaisturistien jättämiä lehtiä, joissa puhuttiin Seven Countries Study´sta, suomalaisittain Pohjois-Karjala-tutkimuksesta. Samoissa artikkeleissa suomalaisille suositeltiin voin vaihtamista margariiniin, mikä nykytiedon valossa on jo vanhentunut neuvo. Kreetalaisessa perinnekeittiössä ei syöty voileipiä, ei karjalanpiirakoita munavoilla eikä haudutettu karjalanpaistia vaan syötiin valtava määrä lehtivihanneksia, jotka aina uitettiin oliiviöljyssä. Sydäntauteja tuskin tunnettiin, kun taas koto-Suomen suvussanikin ne olivat arkipäivää. Käyttämäni margariini vaihtui omien puiden oliiviöljyyn ja siihen asti ihailemani ranskalainen keittiö kolisi arvostusportaikollani alas.

Oliivitarhurina

Oliivinkorjuu oli jokatalvinen työ, jota aina odotin innolla, toisin kuin muu perhe! Vain kauniilla ilmalla oliivinkorjuuseen mentiin, sateella ja märällä ei puiden alle ollut asiaa, näin oliiviöljyosuuskunta opetti, sillä märät oliivit pilaantuvat nopeasti. Nautin fyysisesti raskaista päivistä, sainhan olla koko valoisan ajan ulkona vihreän ruohon ja kukkien peittämissä oliivitarhoissa. Se toi mieleen koto-Suomen kesäpäivät ja heinäpellot!

Oliivinkorjuu hoidetaan Kreetalla usein perheiden kesken ja talkoovoimin
Oliivinkorjuu hoidetaan Kreetalla usein perheiden kesken ja talkoovoimin.

Meille oliivinviljely oli elämäntapa, se oli yksi tärkeä tukijalka perheemme taloudessa. Tarhat olivat mieheni sisarusten yhteiset ja niin meille kolahti korjuuvuoro aina parin vuoden välein. Mukana oli aina joku veljistä perheineen ja näin sain tutustua kälyjeni ruoanlaittoon, jokainen perhe kun vuorollaan toimitti tarhalle piknik-ateriat. Jos öljyä tuli paljon, saatettiin osa siitä myydä, mutta muutoin huolehdittiin ensin omista tarpeista ja vasta sitten myytiin. Ja kun itselle viljelee, pitää tarhasta hyvän huolen.

Ilman öljyä ei ole kreetalaista ruokaa

Meidän kotikeittiömme perustui kasviksille ja oliiviöljylle, jota muiden perheiden tapaan käytimme yli 25 litraa päätä kohden vuodessa. Mies ja kyläläiset opastivat paikallisten raaka-aineiden pariin, ja minua viehätti keittiön kulttuurihistoria, se miten reseptit kulkivat yli rajojen ja merien ja miten sama ruoka pienin muunnelmin löytyi usealta Välimeren reunalta. Kreikan kakaviá-kalakeitto on Ranskassa bouillabasse ja sitä olen syönyt myös Bosporin rannoilla sekä Alexandriassa. Kreetan keitinpiiraat kalitsúnia/píta ovat samaa perhettä Italian calzonen ja pizzan kanssa puhumattakaan siitä, että itse sanakin löytyy meidän kielestämme kalsonkina. Karjanpiirakoiden ja kaalikääryleidenkin esi-isät lienevät jossain Välimeren reunoilla. Kaikki tämä innosti minua kirjoittamaan kreetalaisen keittokirjan ja se puolestaan toi minut Tampereelle Knossos-ravintolaan, jota olin perustamassa.

Kreetalaisen maalaistorin vihannesten moninaisuus yllättää, artisokkaa, härkäpapuja, mangoldia, romanoa, luumutomaatteja, kesäkurpitsaa huhtikuussa..!
Kreetalaisen maalaistorin vihannesten moninaisuus yllättää, artisokkaa, härkäpapuja, mangoldia, romanoa, luumutomaatteja, kesäkurpitsaa huhtikuussa..!
Näin suurten tankkiautojen ajavan kotikyläni läpi vieden oliiviöljyä Iraklionin satamassa odottavien italialaisten laivojen tankkeihin...

Kreetalaista ravintolaa ei ole ilman oliiviöljyä, jota myös toimme maahan. Jos oikein muistan, niin tuohon aikaan keskimääräinen suomalainen kulutti vuodessa oliiviöljyä vain noin kaksi ruokalusikallista. Ostajat osasivat kuitenkin jo kysyä extra neitsyttä ja tiesivät sen sisältävän pehmeitä rasvoja. Asiakkaiden kysymystulva oli valtava ja se pakotti minut perehtymään oliivimaailmaan entistä syvemmälle aina kun Kreetalle palasin. Siellä näin suurten tankkiautojen ajavan kotikyläni läpi vieden oliiviöljyä Iraklionin satamassa odottavien italialaisten laivojen tankkeihin, eikä se ilahduttanut kaikkia. En ensin ymmärtänyt, miksi Italia, suuri öljymaa, ostaa lisää Kreikasta, mutta kuulemani italialaisten öljyn sisäänostajien keskustelut vientiosuuskunnassa avasivat silmäni näkemään isomman kuvan ja kiukustuin.

Silmät avautuivat

Italia ja Espanja tuottavat oliiviöljyä maailmanmarkkinoille paljon enemmän kuin Kreikka, mutta heidän öljyistään vain pieni osa on extra virgin-tasoa, josta maksetaan parhaiten. Kreeta taas ei muuta tuotakaan. Kotisaareni ilmasto sattuu olemaan ihanteellinen oliivipuulle, lisäksi se sijaitsee keskellä Välimerta, kaukana saastuttavista teollisuusalueista.

Suuret italialaiset ja espanjalaiset tukkuostajat eivät siis olleet kiinnostuneita ostamaan laadukasta öljyämme myydäkseen sitä eteenpäin kuluttajille, vaan ainoastaan sekoittaakseen sen omiin heikompilaatuisiin eriinsä.

Eivät nämä suurostajat edes maksaneet öljystämme kunnon hintaa. Kun kuluttajat kuitenkin haluavat vain extra-neitsyttä ja kun joka vuosi on päästävä heikkolaatuisestakin eroon, tarvitaan kreetalaista öljyä! Kun sitä sekoittaa latteaan ja mahdollisesti jo manipuloituunkin öljyyn, saadaan se nousemaan juuri ja juuri extra virginin tasolle. Ja etikettiin kirjoitetaan tylysti Made in Spain/Made in Italy eikä vielä edes olla laittomalla alueella, ehkä kuitenkin harmaalla.

Kreetan oliivitarhat ovat pieniä ja perinteisesti hoidettuja - niistä on tehomaatalous kaukana!
Kreetan oliivitarhat ovat pieniä ja perinteisesti hoidettuja - niistä on tehomaatalous kaukana!

Ymmärrettyäni oliiviöljykaupan vinouden muhi sisälläni kiukku – tälle asialle pitäisi jonkun tehdä jotain! Päätin jakaa tietoa asiasta, kirjoittaa ja puhua Kreetasta, viedä saarelleni matkailijoita, avata silmiä, mutta kauppiaaksi en enää halunnut ryhtyä!

Sitten tuli se maaliskuu, jolloin maailma kääntyi ylösalaisin. Matkatoimistomme työt pysähtyivät kuin seinään, samoin Kreeta-kirjojen myynti. Mikään ei liikkunut. Eikä kreetalaisilla ollut tuloja matkailun pysähdyttyä. Vaivihkaa alkoi myös kuulua hiljaisia pyyntöjä: kunpa saisi edes sitä hyvää öljyä. Huomasin voivani auttaa kreetalaisia ja suomalaisia kohtaamaan oliiviöljyn merkeissä. Otin yhteyttä naapurikylän oliiviöljyerottamoon, joka yhtenä ensimmäisistä oli aloittanut varhaisen sadon öljyn tuottamisen. Ja kun pääsin päättämään, valitsin tuttujen viljelijöiden sadon parhaimmat erät tuotavaksi Suomeen.

Öljyn pitää olla tuoretta

Öljy pullotetaan meitä varten pienissä erissä ja näin saamme tuoretta öljyä muutaman viikon välein. Happy Oliven öljy eroaa muillakin tavoin kaupan hyllyistä löytyvistä öljyistä erityisesti siksi, että se on aina vain yhden satokauden öljyä. Marketeissa myytävä öljy on sekoitettu tankeissa useamman vuoden sadosta, jotta maku ja koostumus pysyvät mahdollisimman tasaisena suureen levitykseen. Öljyymme ei ole sekoitettu vanhempia tai muunneltuja tai paranneltuja eriä, sen voimakasta vihreää makua ei myöskään laimenneta pehmeämmän makuisilla (lue: heikompilaatuisilla) extra virgineillä.

Uuden sadon öljy on viljelijälle vuoden kohokohta. Nikos Frantzeskakis dippaa leipää  tuoreeseen vastasaatuun öljyyn
Uuden sadon öljy on viljelijälle vuoden kohokohta. Nikos Frantzeskakis dippaa leipää tuoreeseen vastasaatuun öljyyn.

Happy Oliven öljy on lisäksi varhaisen sadon öljyä, early harvest. Sato korjataan hieman tavallista aikaisemmin oliivien olleessa vielä vihreitä ja näin saadaan paras öljy. Siinä on vastaleikatun kesäisen nurmikon vihreä aromi ja vahva tymäkkä maku. Se tasoittuu itsestään kesän kuluessa, jolloin siitä tulee lempeää, mutta se on selvästi edelleen tuoretta. Ja kun joulu taas koittaa, saamme uuden early harvest-sadon!

Tuore öljy on täynnä oliivimarjan makuaineita, polyfenoleita, jotka ruokaa valmistettaessa nostavat raaka-aineiden maut korkealle. Tätä öljyä saa kuumentaa huoletta, se sopii paistamiseen ja friteeraamiseen, se käy marinadeihin, salaatin kastikkeeksi, sellaisenaan leivälle ja dipiksi, siihen voi leipoa vaikka voipullan (!) ja maustekakun, sillä voi paistaa lätyt, se sopii kalan ja lihan seuraan eikä sinun tarvitse pelätä, että öljy pilaisi ruokasi, päinvastoin! Sen polyfenolit korostavat ruuan makua entisestään, se säilyy huoneen lämmössä eikä se tahdo millään eltaantua! Juuri siitä syystä se pitää meidän elimistömmekin kunnossa. Kaada sitä lautaselle, lorauta siihen hieman viinietikkaa tai balsamicoa tai silppua yrttejä ja kasta siihen leipää! Makunystyräsi vievät sinut uusien makujen maailmaan!

Oliiviöljy käy kaikkeen ruuanlaittoon, edes kala ei sitä vieroksu
Oliiviöljy käy kaikkeen ruuanlaittoon, edes kala ei sitä vieroksu.

Kotialueeni viljelijät ovat olleet iloisen hämmästyneitä öljynsä saamasta vastaanotosta täällä pohjoisessa. Meille taas on ollut ilo toimia siltana kahden kulttuurin välissä. Jos sinäkin haluat itsellesi tätä vasta hetki sitten pulloihin ja kanistereihin juoksutettua oliiviöljyä, niin klikkaa tästä puotiimme. Saat tuoreelta ruoholta tuoksuvaa öljyä keittiöösi!

Tuore öljy tuoksuu kesältä. Jamas!
Tuore öljy tuoksuu kesältä. Jamas!
Puotimme on auki. Astu sisään!
👆
Puoti