Pääsiäisviikon kreetalainen päiväkirja

26.4.2022 Merja Tuominen-Gialitaki

Ortodokseille pääsiäinen on vuoden suurin juhla ja siihen valmistaudutaan monella tapaa.

Agion Pnevma, Vamos

Keskiviikkona

Pääsiäisviikon Intensiivinen toimeliaisuus tarttuu minuunkin. Kyläläisillä on ripeä askel, kantamuksia sylit täynnä mennen tullen.

Kaupoissa täytetään tyhjentyneitä hyllyjä, elintarvike-edustajat ramppaavat kahviloissa ja marketeissa kanniskellen mainoskamaa ja myytävää, uusia kirkkaanpunaisia aurinkovarjoja pystytetään kahviloissa ja tavernoissa, jäätelöpakastimia asennetaan, terasseja siivotaan ja kalustetaan, myymälät laajenevat kadulle, tulee kesä, alkaa sesonki, turistit saapuvat ja samaan aikaan pääsiäinen. Katujen varsilla on sikin sokin kiireessä parkkeerattuja jakeluautoja, ostoksilla kävijöitä, marketeissa ihmiset työntävät kassoille ostoskärryjä kukkuroillaan juomia ja muuta elintärkeää pääsiäiskamaa.

Leipomossa oli kasoittain jo pullia, tsurekia, jonka sisään oli leivottu punainen ylösnousemusmuna. Kirkossa illalla siunataan jauhot, joista torstaina leivotaan.


Sfakian Anopolissa nuoret miehet kaivavat syvää kuoppaa nuoruuden uhon kuuluessa kauas. Juudas saa sen mitä ansaitsee.

Kiirastorstaina

Sfakian Anopolissa nuoret miehet kaivavat syvää kuoppaa nuoruuden uhon kuuluessa kauas. Kuopan vierellä odottaa pitkä salko. – ” Me puetaan sen päähän Juudas Iskariot, petturi hän oli, sitten me nostetaan salko pystyyn ja kasataan nuo oksat ja kuormalavat sen ympärille kokoksi. Ja pääsiäisyönä me sytytetään se, ammutaan ilotulitteita kun kirkonkellot läppäävät ja niin saa Juudas sen mitä ansaitsee”, kertoo yksi heistä.

Vamosin kyläkahvilassa pojat kertovat, että he vartioivat kokkoa koko yön etteivät vain naapurikylien pojat tule ryöstämään sitä.

Kylän kujilla tuoksuvat leipomiset. Mutta turistit tuskin ymmärtävät mihin ollaan valmistautumassa. Saaren päätien Plataniaan risteyksessä kunnan työntekijä on liikkeellä kärryn, saavin ja pitkävartisen harjan kanssa. Hän kalkitsee liikenteenjakajan valkoisia reunoja.


Kristuksen hautaikoni

Pitkäperjantaina

Platanian yläkylässä rouva Katerina on hautuumaalla pesemässä suvun marmorihautaa. – Erityisesti tänään me muistamme vainajia näin”, hän sanoo.

Lapsilla on lomaa koulusta, leikkipaikoilla keinut kitisevät ja iloiset huudot täyttävät ilman. Poikien uusi villitys ovat polkupyörät ja keuliminen. Taitoja on hyvä näyttää kahviloiden edustalla pääkadulla ja aukioilla. Vrissesin kaupungintalon nurkalla kasataan kokkoa. Paikalla on nuoria, 8-13-vuotiaita poikia. He odottavat Juudasta. - Se on tuolla naapuritalossa jo valmiina. Me tulemme sen kanssa torille, he sanovat.

Juudas istuu kärryssä, jota työnnetään perjantaimarkkinoiden väenpaljoudessa. Pojat lallattavat ´jos et häntä kiroa päädyt samanlaiseksi kuin hän´ ja keräävät kolehdin tienvarren yrittäjiltä.

Kirkkojen ympärillä on vilinää, väkeä tulee ja menee. Nuoret tytöt koristavat kukin epitafion, Kristuksen hautaa symboloivan telineen. Iltapalveluksen yhteydessä miehet nostavat sen käsivarsilleen ja kantavat sitä kulkueena ympäri kylää. Vamosissa reitti on pitkä, se kiertää Tsikolianán naapuruston kautta takaisin kylän kujien kautta pääkirkolle. Kantajat ja pappi ovat varmaan pitkänmatkanjuoksijoita. Vauhti on sen verran kova, että mummot ja pienemmät lapset eivät pysy perässä ja muutkin laukkaavat henki kurkussa kulkueen hännillä. Ei puhettakaan, että tuohuksissa tuli palaisi, sammuu se vauhdissa!


Rouva Katerina hautuumaalla pesemässä suvun marmorihautaa
Vrissesin kylän pojat odottavat Juudastaan pitkäperjantaina

Lauantaina

Odotus tiivistyy. Marketissa tehdään viimeisiä ostoksia, ylitäysiä ostoskärryjä, ulkopuolella parkkipaikka autoja pullollaan. Rauhallista mutta päättäväistä menoa. Torvet eivät soi, mutta jostain kaukaa kuuluu yksittäisen pamauksen ääniä. Kaikki eivät jaksa odottaa iltaan saakka.

Vamosin jyrkkää ylämäkeä ajaa torvet soiden muutama auto. Keskimmäisen pick-upin lavalla nuoret miehet pitävät Juudasta pystyssä. Höykytys on alkanut. – Väliin Juudas saa naamarin, kerran se oli Bush, kerran Trump, valistaa naapuri. Tavernan edustalle pystytetään varrasta ja ensimmäinen lammas pyörii siinä jo iltakahdeksalta.

Iltayhdeltätoista kylänraitti on hiljainen, kaupat kiinni, mutta taloissa sisällä täysi valaistus. Kirkon eteen alkaa kertyä kävellen saapuvia juhlatamineissaan. Piikkikorkoja, paljaita varpaita, pikkulapsia juhlatamineissaan kynttilät, lampadat, kourassa. Palvelus alkaa, väkeä kertyy nelisen sataa. Sisällä jokunen, ulkona pihalla suurin osa. Puolilta öin uusi tuli leviää alttarilta seurakunnan kynttilöihin, ovesta pihalle. Kellot kilkkaavat, Kristus on totisesti ylösnoussut. Valtava pamaus sytyttää kokon, tuli ulottuu taivaaseen korkealle yli viereisten oliivipuiden. Koskaan ne eivät vielä ole syttyneet. Eivät nytkään. Aukiolla kyläyhdistys on kattanut pöydän: punaisia ylösnousemusmunia, pipareita, vettä, viiniä ja rakia. – Käykää käsiksi, kehottaa Jorgos, kyläyhdistyksen puheenjohtaja.


Puolilta öin uusi tuli leviää alttarilta seurakunnan kynttilöihin, ovesta pihalle. Kellot kilkkaavat, Kristus on totisesti ylösnoussut!

Sunnuntain vastaisena yönä

Kylän taverna on kiinni, mutta naapurissani seinän takana juhlitaan. Yökirkosta lähdetään syömään! Paasto on juuri päättynyt ylösnousemukseen, nyt alkaa juhla! Neljätoista henkeä pitkässä pöydässä, musiikki soi vaimeasti. Majiritsaa, lampaanmaksakeittoa, punaisia munia, juustoa, viiniä, rakia...

Se juhla ei pitkään kestänyt, kahdelta olivat kaikki jo nukkumassa.


Nuoria kylän neitoja ja nuorukaisia kansallispuvuissa

Pääsiäispäivä

Aamupäivällä kylän tavernoiden edustalla on useampia lampaita vartaissa pyörimässä, pihoilla järjestellään grillejä kuntoon ja muutamassa ulkouunissa palaa tuli. Puolenpäivän jälkeen juhlinnan ääniä kuuluu pihoilta ja sisätiloista, lapset kirmailivat juhlatamineissaan ja tavernoiden pöydät täyttyvät. Lammasta on tarjolla kaikissa auki olevissa, mutta suurin osa tavernoista on vielä kiinni. Vielä on aikaa juhlia oman väen kesken, kohta alkaa monen kuukauden pituinen rutistus, matkailusesonki kestää puoli vuotta. Iltaa kohden juhlat tiivistyvät, musiikki soi, tanssi kutsuu ja viini virtaa. Mutta säälliseen aikaan juhlat päättyvät, ilta viilenee.


Tuohukset sytytetään Pyhän Yrjön kirkon ovella, jossa myös päivän ikoni on esillä

Toisena pääsiäispäivänä

Juhlitaan Pyhää Yrjöä, eli Ajios Jorgosta. Kun jokaisessa isommassa perheessä on ainakin yksi Jorgos, Jorjulla, Georgios, Georgia tai Gina, riittää juhlittavaa. Ylösnousemus on tosin niin mahtava tapahtuma, että P. Yrjö sai odottaa ja luvan siirtää juhlintaansa paria päivää myöhemmäksi.

Así Gonián vuoristokylässä on P. Yrjön kirkko ja jokaisella perheellä lampaita. P. Yrjänä on jo keskiajalta lähtien suojelellut sekä paimenia että lampaita. Alarinteiden laidunmailla talvehtineet lampaat, ainakin kymmenen tuhatta, ohjataan kirkolle lypsettäviksi ja isomman hengellisen paimenen siunattaviksi. Sen jälkeen ne aloittavat matkansa ylärinteille, jossa kesät vietetään. Väkeä on tätä tapahtumaa seuraamassa tuhansia, kylän aukio täyttyy lampaanpaskasta, paimenilla pitkävartiset saappaat, mustat vaatteet tai maastopuvut ja käyrä paimensauva. Kahviloiden terassit pursuavat vieraita, olut virtaa, tikkusuvlakit kärisevät grillissä, jälleennäkemisiä, poskisuudelmia. Lypsy jatkuu myöhäiseen iltapäivään. Kun vieraat lähtevät, siirtyvät kyläläiset sisätiloihin illan kylmetessä ja jatkavat nimipäivien viettoa perhekunnittain.


Kun jokaisessa isommassa perheessä on ainakin yksi Jorgos, Jorjulla, Georgios, Georgia tai Gina, riittää juhlittavaa.

Nuoret paimenet Pyhän Yrjön lammasjuhlassa Así Goniássa