Kourallinen oliiveja oliivinoksan alla. Tästä kourallisesta alkaa
oliivien matka öljyksi.
Olen monesti kertonut ensimmäisen kohtaamiseni oliiviöljyn kanssa.
Silloinen poikaystäväni, myöhemmin mieheni, toi minulle – omasta mielestään – aarteen, ison kokispullon täynnä
oliiviöljyä. Öljyn vihreänruskea väri ja etiketin punavalkoisuus riitelivät rajusti keskenään. Pullo näytti
hyvin epäilyttävältä enkä ymmärtänyt mihin sitä voisi käyttää. Niinpä piilotin sen keittiön alakaappiin,
siivousvälineiden taakse perimmäiseksi. Sinne muiden outojen aineiden joukkoon.
Sitten koitti ilta, jolloin mies toi illallisaineet mukanaan ja halusi
laittaa ruokaa. Nolona kumarruin kaivamaan pulloa esille tiskialtaan alla olleesta kaapista. Seurasi pitkä
odottava hiljaisuus. Sitten anteeksiantava nauru: minut oli hyväksytty oliiviöljykoulun ekalle oppitunnille.
Vuosikymmenien kuluessa oma oliiviöljytietoisuuteni on kasvanut.
Ensimmäisinä vuosina oliiviöljy oli minulle kuin mikä tahansa
1. Eristysaine
jota laitetaan pannuun, jottei paistettava ota kiinni. Ei väliä mitä rasvaa käytti, kunhan se toimi
eristysaineena.
2. Terveys
Seuraavaksi heräsin huomaamaan eristysaineen laadulla olevan merkitystä, kun vertailin omaa oloani asuessani
pitkiä aikoja väliin Suomessa, väliin Kreetalla. Huomasin voivani paremmin Kreetalla, erityisesti vatsani
rauhoittui. Yhdeksi selittäjäksi nousi oliiviöljy. Mutta tamperelainen omalääkärini nosti näkyviin toisenkin
asian: hän ihmetteli vuonna 1996 hienoja kolesteroliarvojani ja totesi: – Te todella taidatte siellä
Kreetalla osata jonkin asian paremmin kuin me täällä, mutta kyllä mekin sen opimme. Tiedätkö, tuonne
Koskikeskukseen on juuri perustettu kreetalainen ravintola. Tiesinhän minä, sehän oli minut Suomeen tuonut.
Kolesteroliarvoni ovat edelleenkin erittäin hyvät.
3. Eurooppalaisen kulttuurin ja sivistyksen kivijalka
Nykyisin oliiviöljy merkitsee minulle kulttuuria ja sivistystä. Aloin puolustaa oliiviöljyä ymmärrettyäni,
että se on ollut kaikkien Välimerellä kukoistaneiden kulttuurien taloudellinen ja henkinen perusta, tukeva
kivijalka, niin minolaisuuden, helleenien kuin Rooman valtakunnankin ja vieläpä Bysantin. Sen ansiosta
meillä on meidän länsimainen kulttuurimme, olimme sitten sen hyvyydestä mitä mieltä tahansa.
Mort Rosenbaum sanoo kirjassaan Olive: Oliiviöljy on palanut lampukoissa kun sivistyksemme perustana olevia
viisauksia kirjattiin ensimmäistä kertaa ylös, oliiviöljy paloi viisaiden neitsyeiden lampuissa heidän
etsiessään totuutta, oliivinoksa symboloi rauhaa niin kristittyjen, muslimien kuin juutalaistenkin
maailmassa ja se oli antiikin Kreikassa puhdistusaine, jolla olympiavoittajat palkittiin. (Käännös
kirjoittajan).
Kreikkalaiset levittivät oliivipuun Välimeren alueelle, he istuttivat puita omien satama- ja
kauppapaikkojensa ympäristöön, opettivat viljelyn uusille heimoille ja rakensivat siirtokuntiaan oliiviöljyn
tuotolla. Oliiviöljy oli kauppatavarana ylivertainen, sillä se kaunisti ihon ja hoiti ruumiin lisäksi
sielun! Sitä tarvittiin ravintoaineena, lääkkeenä, kosmetiikkana, voiteluaineena, liuottimena, polttoöljynä
sekä pyhissä seremonioissa.
Lisäksi oliivisaippualla on pidetty Eurooppa puhtaana, sekä ihmiset että vaatteet. Oliiviöljy paloi jopa
katulampuissa, öljyn avulla sekä ortodoksinen että roomalaiskatolinen maailma on paastonnut vuosisatoja ja
se on ravinnut oman suomalaisenkin kulttuurini juuria paljon enemmän kuin voi tai rypsi konsanaan.
Vihreällä oliivisaippualla on pidetty Eurooppa puhtaana
vuosisatojen ajan.
4. Ympäristötietoisuus
Oliivipuun myötä olen herännyt ympäristötietoisuuteen. Kymmenien ja jopa satojen ja tuhansien vuosien
ikäiset oliivipuut ovat Välimeren maaperän korsetti, kuten asian runollisesti ilmaisee Oliivi-kirjassaan
tietokirjailija Maarit Cederberg. Ilman oliivipuita maaperä valuisi sateiden mukana mereen ja lentäisi
tuulen mukana pölynä. Oliivitarhat ovat Välimeren metsät, ne ovat Välimeren keuhkot, ne tarjoavat linnuille
pesäpuun, eläimille suojan, karjalle ravinnon, asukkaille öljyn, saippuan ja polttopuun, kasvitarhalle
varjon. Niiden ansiosta saamme sateet ja tuulet ajallaan. Jos Espanjan kaltainen tehotuotanto, jossa tarhat
uusitaan 15-35 vuoden välein, valtaa alaa, me eurooppalaiset menetämme Välimeremme ja sen ilmaston. Se on
yhtä hyvin meidän kuin etelä-eurooppalaistenkin.
Perinteinen oliivinviljely edesauttaa ympäristön monimuotoisuuden säilymistä ja tukee yhteiskunnan
vakautta.
5. Alkutuottajien rintamassa
Haluan omalta osaltani seistä alkutuottajien riveissä puolustamassa sekä perinteistä oliivinviljelyä
elinkeinona että kuluttajan oikeuksia. Tämä on tarpeen varsinkin siksi, että maailman oliiviöljybisneksestä
noin 75 % on kuuden jättimäisen yrityksen hallussa. Ne eivät ole kiinnostuneet tarjoamaan meille
kuluttajille hyvää öljyä, ne eivät ole kiinnostuneet viljelijän pärjäämisestä, ne ovat kiinnostuneet vain ja
ainoastaan täyttämään omat taskunsa sekä laillisin että liian usein puolilaittomin keinoin. Se tapahtuu
meidän kuluttajien kustannuksella. Siksi haluan levittää monipuolisesti tietoa oliiviöljyn maailmasta, jotta
kuluttajat herkistyisivät vaatimaan parempaa ja saisivat korruptiovapaata oliiviöljyä.
Oliivinkoruu on käsityötä. Yksi mies ravistaa oliivipuusta
ravistimella oliiveja, jotka putoavat puun alle levitetyille verkoille. Vihreä ruoho pursuilee verkkojen
raoista.
Maailman oliiviöljybisneksestä
noin 75 % on kuuden jättimäisen yrityksen hallussa. Ne eivät ole kiinnostuneet tarjoamaan meille
kuluttajille hyvää öljyä, ne eivät ole kiinnostuneet viljelijän pärjäämisestä, ne ovat kiinnostuneet
vain ja
ainoastaan täyttämään omat taskunsa sekä laillisin että liian usein puolilaittomin keinoin.
6. Oliiviöljy ei ole geenimanipuloitua
Tietoisuuttani on laajentanut oliiviöljyn vahvimman kilpailijan rypsiöljyn valmistamiseen liittyvä fakta:
rypsiöljyn pääosa valmistetaan Suomen rajojen ulkopuolella ja se on aina geenimuunneltua (GMO). Se on
keltaista, edullista, kuumapuristamalla valmistettua eikä siitä terveys hyödy. Ainoastaan kylmäpuristettu,
Suomessa valmistettu tumma rypsiöljy on GMO-vapaata, mutta se ei oikein paistamiseen sovellu. Oliiviöljy ei
ole koskaan geenimuunneltua.
7. Perinteisesti hoidettu oliivitarha on hiilinielu
Oliivitarhat, ne ikiaikaiset, toimivat hiilinieluna. Ne suojelevat ilmastoa sitä paremmin mitä vähemmän
niiden maaperää muokataan, mitä pidempään tarha saa olla olemassa. Tuhatvuotiset tarhat eivät ole Kreetalla
harvinaisia. Puut eivät liiku mihinkään, ne alkavat tuottaa hyvin lähestyessään 20-30 vuoden ikää. Jos
niistä huolehditaan ja niitä parturoidaan säännöllisesti, jatkavat ne kasvuaan pari sataa vuotta. Kun tarha
uusitaan, katkotaan puu tylpäksi, mutta sitä ei juurita. Se saatetaan varttaa uudella lajikkeella ja taas se
jatkaa satoja vuosia, runko paksunee ja halkeilee, mutta puu tuottaa satoa paremmin kuin nuoret. Saaren
vanhimmat, edelleenkin joka vuosi marjaa tuottavat puut ovat yli 3000-vuotiaita.
Vain noin 20-30 % oliivitarhoista tasaisimmilla seuduilla voidaan muokata, suurinta osaa oliivitarhoista ei
edes kyetä muokkaamaan millään laitteella jyrkkyyden, kivisyyden tms. takia. Tietyt oliivitarhoihin
pesiytyneet vieraat kasvilajit leviävät traktorinpyörien ja aurojen mukana tarhasta toiseen. Näin ne tarhat,
joihin koneilla ei koskaan ole ollut asiaa, ovat tavoittelemisen arvoisia kasvilajien erityisyyden ja vanhan
eliöstön takia.
Perinteinen viljely vs tehoviljely
Perinteisten tarhojen vastakohtana ovat Espanjassa ja Italiassa yleistyvät
tehoviljelmät, joissa oliivin ei anneta kasvaa puuksi vaan se istutetaan pitkiksi pensasrivistöiksi. Ne pidetään
kapeina ja matalina eikä niiden anneta vanheta kuin noin 30-vuotiaiksi. Kaikki viljelytoimenpiteet, kuten
lannoitus, kastelu, leikkaaminen, typistäminen, tuholaistorjunta jne. tapahtuu suurilla koneilla, jotka kulkevat
pensasaidan päältä. Pensaan on oltava juuri tietyn kokoiseksi leikattu mahtuakseen kulkemaan ehjänä koneen alta.
Kun oksat ja rungot kasvavat liian paksuiksi koneiden hoitaa on ne juurittava maasta ja vaihdettava uusiin.
Tällaiset tarhat eivät enää ole oliivilehtoja, niissä eivät linnut laula eivätkä perhoset lennä, ei ole puita
eikä puiden varjoa, joka suojelisi maaperää.
Tällaiset tehotarhat näyttävät varsin erilaisilta kuin edellisten kuvien tarhat,
joita hoidetaan perinteisin menetelmin. Pitkät horisonttiin ulottuvat pensasrivit oliivipuita, joiden päältä
kulkee neljä traktoria. Tehotarhan oliivipuut kasvavat pitkissä riveissä ja ne muistuttavat leikattuja
pensasaitoja. Puu on typistetty pensaaksi, joka annetaan kasvaa vain noin 15-20-vuotiaaksi.
Kreetan kaikki tarhat hoidetaan perinteisesti, käsityönä tai melkein.
Koneet eivät selviä pienillä viljelmillä, rinteet ovat jyrkkiä ja kivisiä. Korjuu tapahtuu kädessä pidettävien
ravistimien avulla, säkit kannetaan miesvoimin autolle ja viedään usein jo samana iltana erottamoon, jos sieltä
on saatu aika varattua.
Nyt kriisiaikana useimmilla viljelijöillä ei ole varaa kasteluun saatikka
keinolannoitukseen. Satokin pyritään keräämään omin voimin, jos vain mahdollista, sillä korjuun teettäminen
vieraalla on kallista.
Kesällä tarha näyttää kuivalta ja hiljaiselta, vain oliivit kasvavat
hiljalleen. Oliivitarhan maaperä on auringon keltaiseksi kulottamaa.
Early Harvest
Varhaisimmat oliivit korjataan vihreinä jo lokakuussa, silloin saadaan
aromikasta early harvest-oliiviöljyä. Puoliksi kypsyneiden ja tummien oliivien pääsatokausi alkaa marraskuun
puolivälin jälkeen ja päättyy usein tammikuun alkupuolella.
Voit nyt saada varhaisen sadon early harvest-oliiviöljyä Happy Oliven kautta. Öljy tulee
Apokoronasin aluelta, 150:ltä tarkoin valitulta tarhalta. Se on saatu jo varhain, pääasiassa lokakuussa
kerätyistä vihreistä oliiveista, jolloin oliivimarjan polyfenolipitoisuus on korkeimmillaan. Polyfenolit
maistuvat kirpeiltä, mutta kun öljyn ja vihannesten polyfenolit kohtaavat kattilassa/padassa/pannulla/uunissa,
muuntuvat öljyn polyfenolit ´makeudeksi´, hyväksi mauksi. Silloin yksi ynnä yksi on enemmän kuin kaksi, se on
kolme!
Happy Olive hymyilee
Oliivinviljelijät ovat aina ottaneet osan sadostaan itselleen ja
käyttäneet sen omaan hyvinvointiinsa. Happy Olive on pientuottajien sadon parhainta osaa, se tulee Apokoronasin
alueelta Hanian itäpuolelta. Se valmistetaan juuri oikealla hetkellä puolikypsinä käsin poimituista oliiveista.
Eivät pientuottajat ole koskaan laimentaneet öljyään edellisellä sadolla, he eivät sekoita blendejä, he eivät
varastoi öljyään kuin vuodeksi kerrallaan. Heille öljy on aina ollut tuoretuote, ja nyt Happy Oliven myötä
meille kuluttajillekin. Kun sato kerätään varhain ennen marjojen tummumista, on sen ravintoarvojen määrä
korkeimmillaan. Maku on kirpakka mutta tasapainoinen ja ruoka maistuu paremmalta. Se jo yksinään tuo hymyn
suupieliin, mutta pitkässä käytössä koko elimistö alkaa hymyillä!
Ota oppimasi asiat käytäntöön, nouse voittajana seitsemännelle askelmalle!