Aamupäivällä leivoin naapurini Lolan kanssa kakkua vierasvaraksi. Kakun paistuessa Lola tarjosi minulle puutarhastaan poimittuja salkopapuja, joista kieltäydyin kertoen, että minulla on jo kikherneet likoamassa. - Teetkö ne riisin kanssa?, kysyi Lola. Ja silloin taas vyöryivät muistot ylitseni.

Niin, niin. Ensin keitetään kikhernekeitto, kunhan on saatu herneet liotetuksi. Seuraavana päivänä lisätään vähän lientä, kourallinen tai pari riisiä ja kuumennetaan uudelleen. Saadaan kikhernerisottoa. Ja jos sitä jää jäljelle, sekoitetaan joukkoon munaa ja vaikka korppujauhoja tai vehnäjauhoja, tomaattipastaa, silputaan minttua aromiksi ja paistetaan pihvejä tai pyöryköitä. Ja viereen suuri salaatti tomaatista ja kurkusta ja kapriksesta ja portulakasta ja sipulista ja anthótiro-juustosta... Palasin omaan asuntooni kakunpala kainalossa ja ryhdyin keiton tekoon.

Lähdin taittamaan pihan puskasta paria rosmariininoksaa. Sinisenä kukkivat oksat houkuttelivat medenkerääjiä ja siinä niitä ihaillessani kuulin, miten ulko-oveni paukahti kiinni. Etten sitten koskaan opi! Täällä kun ovi paukahtaa kiinni, menee se saman tien lukkoon. Ovessa ei ole kahvaa ulkopuolella, sitä ei siis voi avata kuin avaimella. Joka on jäänyt sisälle. Onneksi olin sammuttanut levyn, joten kovaa kiirettä sisälle ei ollut. Ripustin rosmariinin tuoksuvat oksat oveen ja lähdin etsimään tikkaita kivutakseni parvekkeen kautta sisään.

Farmia ja suurta pihaa hoitava Ilias oli vielä paikalla. Hän oli siistimässä uutta pihan perälle rakennettua teatterialuetta ja taittoi juuri käyttämänsä tikkaat kasaan ja lähti avukseni. Notkeana poikana hän oli parvekkeen kaiteen tuolla puolen ennen kuin tikkaat edes olivat kunnolla pystyssä ja saman tien ovella.

- Söisitkö kikhernesoppaa?, kysyin osoittaakseni kiitollisuutta.
- Päivä alkaa olla pulkassa, totesi Ilias, taidan mennä kotiin perheen kanssa aterialle, hän sanoi ja veti lippalakin syvemmälle päähän.

Ilias kolisteli tikkaat mukaansa ja hetken päästä keittoa maustaessani näin hänen kulkevan ikkunani alitse kourassaan kananmunia. Oliivitarhassa puuhaillessaan hän tietää, missä kolossa kanojen pesät ovat ja käy päivän päätteeksi tyhjentämässä piilot.

Kanathan eivät pysy aitauksessa. Niillä on kanamainen keino pujahtaa ulos. 🐔 Ne lehahtavat oliivipuuhun muka levolle. Ummistavat silmät minuutiksi ja avaavat ne heti uudelleen. Ja lennähtävät puusta alas, mutta aidan toiselle puolelle. Kun yhden saat takaisin tarhaan on pari muuta jo ulkona.